Leave a message

 

Sept

26

Aina

Hoitohevonen:

Samppa

Heräsin siihen, kun vieressäni nukkunut miesystäväni tönäisi minut tajuihini kahdentoista aikoihin, eikä kulunut kauaa kunnes muistin mikä päivä nyt oli: Samppa-päivä. Ossi hymyillen kertoi lähtevänsä lainaamaan ystävänsä autoa, jottei minun tarvitsisi ottaa kärsinyttä maalaismopoa alleni ja palaavansa lähemmäs kahta. Minulla oli siis pari tuntia aikaa valmistautua niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta päätinkin lähteä Inka-setterin kanssa päivälenkille. Katsahtaessani ulos makuuhuoneen ikkunasta näin syksyisen sumun häilyvän kadun päällä, uhaten kylmällä tuulella ulos halajavia. En kuitenkaan perääntynyt suunnitelmastani, vaan vedin jalkaani punertavat ratsastushousut, päälleni valkoisen paksun villaneuleen ja tuulitakin, eikä aikaakaan kun olimmekin jo Inkan kanssa hiljaisilla kaduilla.

Palasimme lenkiltä juuri sopivaan aikaan, aloin täristä jo jännityksestä kun näin vaaleansinisen Mazdan parkkipaikallamme. Vein mustavalkean koiran sisään, vaihdoin maiharini tekonahkasaappaisiin ja vielä ennen lähtöä hörppäsin kupin kuumaa kahvia lämmittämään. Ossi pakotti minut ottamaan vielä hanskat varmuuden vuoksi mukaan ja pian jo istuinkin pelkääjän paikalla laulaen Anssi Kelan mukana Millaa, jonka avulla sain itseni jopa rentoutumaan.

Rauhallinen oloni kuitenkin palasi jännitykseen, kun kaarsimme Naavaniemen pihaan. Kela hiljeni, kun auto pysähtyi ja astuin ulos kirpeään syystuuleen, joka pöllytti vaaleat hiukseni täysin sekaisin. Pyöräytin ne pikaiselle nutturalle päälaelleni ja Ossi henkisenä tukena astelin hiljaista pihaa pitkin tallirakennukseen, jossa Venna lupasi minua odottaa. Ensimmäinen vastaantulija oli lempeä, kotoisa heinän- ja turpeen tuoksu, jota seurasi lämmin hörähdys viereisestäni karsinasta. Siellä ei kuitenkaan ollut tummaa Samppaa, vaan jokin vaalea ja pieni - oletin sen olevan Unto-poni, mutten ollut täysin varma. Astuin kuitenkin karsinan ovelle tervehtimään vaaleaa ponia, kunnes kuulin askeleita tallin toisesta päädystä.
- Olet varmaan Aina, vaaleahiuksinen nainen hymyili kävellessään minua kohti, käsi ojennettuna. Pyyhkäisin irtohiukset nutturani ympäri ja kättelin Vennaksi esittäytynyttä naista.
- Sepä minä olen, hei.

Käytyämme läpi hoitamisen perusteet ja mitä hommiini kuului, sainkin heti alkajaisiksi hakea Sampan sisälle harjattavaksi. Venna ojensi minulle riimunnarun ja mustan nahkariimun, josta riippui nimikyltti "Santono", ja otin ne ilomielin vastaan. Venna ohjasi minut ja Ossin tarhoille, jossa suuri Samppa-ruuna erottui selkeimmin muista hevosista - johtuiko se sitten siitä, että olin tuijotellut ruunan kuvia herra ties kuinka kauan, vai siitä, että se oli vain yksinkertaisesti isoin ja silmiinpistävin hevonen tallin pihalla.
- Uskon, että saat sen yksin sieltä, ei se niin sekaisin ole, Venna hymyili rohkaisevasti ja pujahdin tarhaan huhuillen ruunaa.
- Samppaa, Samppa tule tänne, viheltelin ja ruuna lähti lompsimaan kohti minua. Se tuhahteli hiljaa askeltensa tahdissa, hengitys viileässä päivässä höyryten ja kadoten muuhun sumuun. Läsipäinen tumma ruuna antoi minun ottaa itsensä suhteellisen helposti kiinni ja muistin onneksi lukeneeni herran sivuilta miten se käyttäytyi taluttaessa, sillä avatessani porttia meinasin heti jäädä suuren Sampan tallotuksi.
- SANTONO, murahdin ja ruuna pysähtyi vierelleni puhisemaan. Suljin tarhan portin, otin tiukemman otteen riimunnarusta kierrettyäni sen ensin varmuuden vuoksi turvan yli, ja lähdin Vennan ja Ossin edellä taluttamaan ruunaa kohti tallia.

Muutamaan otteeseen sain kuitenkin pysäyttää rynnivän ruunan vierelleni rauhoittaakseni innostuneen herran, mutta sentään selvisimme talliin suhteellisen ehjin nahoin. Kääntäessäni ruunaa karsinaansa meinasin taas jäädä Sampan jalkoihin, joten komensin suuren hevosen takaisin käytävälle ja toistin saman niin kauan, kunnes Samppa ei enää rynninyt katujyrämaisesti ylitseni oviaukosta. Kehuin sähläävää ruunaa sitoessani sitä kiinni. Venna oli ystävällisesti tuonut minulle ruunan harjapakin, joten saatoin aloittaa ensimmäisen hoitokerran heti. Kaivoin harjalaatikosta kovan pölysuan ja aloitin pitkät vedot ruunan kaulasta ja siirryin vähitellen kohti selkää, melkein jokaisella vedolla Samppaa toruen, kun ruuna olisi mielellään lähtenyt kaartamaan mukanani karsinan toista päätä kohti.
- Kykenetkö vai mennäänkö käytävälle? Kysyin ruunalta joka näytti jopa häkeltyneeltä, kun en antanutkaan sen pyöriä päättömästi.

Puoli tuntia meni harjaukseen, mutta kaikeksi onneksi Samppa oli suhteellisen puhdas. Kehuin ruunaa kohtuullisen hyvästä käytöksestä silittäen sen valkoista merkkiä, ja sain vastineeksi lämpimän pörähdyksen kaulalleni. Hevospelkoinen Ossikin uskaltautui silittämään ruunan silkkistä turpaa, vaikka hän perääntyikin heti Sampan liikkuessa kohti miestä.
- Älä pelkää, ei se sinua ehkä syö, Venna naurahti viereltämme ja yhdyin häneen.
- Se on vaan niin sairaan suuri, Ossi henkäisi ja perääntyi oven toiselle puolelle, jossa oli omien sanojensa mukaan turvassa. Kaivoin harjalaatikosta vain kaviokoukun viimeiseksi tuotteeksi, ja heti sain todeta, että tässä menisi hetki. Samppa nosteli jo etujalkaansa, mutta hieman ilkikurisin mielin, ja meinasinkin saada käteeni kengästä, kun ruuna huitaisi sillä ohitseni yrittäessäni saada jalasta otetta.
- Samppa, älä viitsi, ärähdin ja nappasin sen jämäkkään pitoon käteeni. Ruuna yritti muutamaan otteeseen riuhtaista jalkaansa irti, mutta sai vain tomeran murahduksen vastaukseksi, eikä se enää kolmannen kerran jälkeen edes viitsinyt yrittää. Kun olin saanut kaikki neljä jalkaa siivottua, kehuin ruunaa vielä kertaalleen rapsuttaen sen kaulaa ja päästin sen sitten vapaaksi karsinaansa.

Vein Vennan avustuksella ruunan varusteet pois ja lähtiessämme kohti autoamme Venna vielä pysäytti minut.
- Kai me Sampan kanssa tullaan sinua vielä näkemään?
- Ehdottomasti, on se vaan niin persoona!";

Replied on: 13:23 09-28-2015

Hyvältä kyllä vaikuttaa tuo Sampan ja sinun alkava yhteistyö, olet juuri oikeanlainen ihminen käsittelemään ruunaa! Ensi kerralla sitten rohkeasti vaan ratsaille. Todella mukava tarina, innolla odotan lisää.

- Venna

Sept

22

Venna

Testiviesti!

Hoitajille järjestetään silloin tällöin yhteistä toimintaa (esim. yhteisiä maastoretkiä, valmennuksia, kisoja jne.), johon voi halutessaan osallistua hoitohevosensa kanssa. Näistä tapahtumista ilmoitetaan yleensä reilusti etukäteen tallin etusivulla, jotta kaikki halukkaat pääsevät varmasti mukaan. Seuraathan siis tallin etusivulta päivityksiä -osioita!";

Replied on: 15:26 09-22-2015

Joo hyvin toimii. :-D

- Venna

This free guestbook is brought to you by: 123Guestbook.com